30.7.2008

Helsingin käräjäoikeuden päätös 26.1.2007

Käräjäoikeus velvoitti A:n sallimaan asianosaisten lapsen C:n ja B:n tapaamiset Södra Roslags tingsrättin 3.3.2004 antaman osatuomion mukaisesti kuitenkin käräjäoikeuden A:n vaatimuksesta tekemin seuraavin muutoksin ja täsmennyksin:

Sikäli kuin C matkusti lentokoneella Ruotsiin, A saattoi jättää lapsen Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Osatuomioon tekemäänsä muutosta käräjäoikeus perusteli sillä, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 13 §:n mukaan tuomioistuin voi vähäisessä määrin pysyvästi muuttaa tai täsmentää tapaamisoikeutta koskevia ehtoja, jos se edisti tapaamisoikeuden toteutumista ja oli lapsen edun mukaista. Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todettiin, että säännöksen nojalla voitiin täsmentää ja muuttaa esimerkiksi lapsen noutamista ja palauttamista koskevia tarkkoja menettelytapamääräyksiä, jos esimerkiksi aikaisemman päätöksen edellyttämä käytäntö oli osoittautunut selvästi huonosti toimivaksi. Täsmennyksen ja muuttamisen syynä voivat olla myös vanhemman muuttuneet olosuhteet.

Asiassa oli ilmennyt, ettei A:n tarkoitus ollut estää lapsen ja isän tapaamisia. Tapaamisten toteutumatta jääminen oli johtunut toisaalta A:n vaikeuksista toimittaa lapsi isän luo Linköpingiin sen jälkeen, kun hän oli synnyttänyt nyt noin vuoden ikäisen lapsen, ja toisaalta äitiysloman ja hoitovapaan aikaan olleista vähäisistä tuloista ja kyvyttömyydestä maksaa matkakuluja.

Käräjäoikeus katsoi, että Södra Roslags tingsrättin tapaamisoikeusratkaisuun sisältyvät menettelytapamääräykset olivat A:n olosuhteiden muututtua osoittautuneet selvästi huonosti toimiviksi ja että menettelytapamääräyksiä voitiin muuttaa, jos se edisti tapaamisten toteutumista ja oli lapsen edun mukaista. Käräjäoikeus katsoi, että sen päätöksestä ilmenevä täsmennys edesauttoi tapaamisoikeuden toteutumista ja että tapaamisten säännöllinen toteutuminen oli lapsen edun mukaista.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Hannele Lindholm.

Helsingin hovioikeuden päätös 10.5.2007

B valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden Södra Roslags tingsrättin tuomioon tekemän muutoksen poistamista.

Hovioikeus katsoi, ettei ollut aihetta muuttaa käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Eero Karttunen, Maija Nyyssönen ja Seppo Ovaskainen.

Perustelut

Asiassa sovellettava säädös

1. Asiassa on kysymys ruotsalaisen tuomioistuimen antaman lapsen tapaamisoikeutta koskevan tuomion täytäntöönpanosta Suomessa. Ruotsi ja Suomi ovat Euroopan unionin jäsenvaltioita. Euroopan unionin jäsenvaltiossa annetun lapsen tapaamisoikeutta koskevan tuomion täytäntöönpanosta toisessa jäsenvaltiossa on säädetty niin sanotussa Bryssel IIa-asetuksessa eli 27.11.2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/2003 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta. Näistä syistä ensin on selvitettävä, onko asiassa estettä soveltaa Bryssel IIa-asetusta.

2. Ruotsi ja Suomi ovat Bryssel IIa-asetuksen 59 artiklan 2 a kohdan nojalla ilmoittaneet, että niiden keskinäisessä suhteessa Bryssel IIa-asetuksen sijasta sovelletaan kokonaisuudessaan niin sanottua pohjoismaista avioliittokonventiota eli avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävää Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken 6 päivänä helmikuuta 1931 tehtyä sopimusta ja siihen liittyvää loppupöytäkirjaa. Pohjoismaisen avioliittokonvention 22 artiklan mukaan jossakin sopimusvaltiossa annettu muun muassa lapsen tapaamisoikeutta koskeva lainvoimainen tuomio on voimassa muissa sopimusvaltioissa ilman eri vahvistusta.

3. Pohjoismaisen avioliittokonvention 22 artiklassa tarkoitettuja lapsen tapaamisoikeutta koskevia tuomioita ovat kuitenkin vain ne tuomiot, jotka on annettu konvention 8 artiklan mukaisesti. Sen mukaan kyse on sellaisesta lapsen tapaamisoikeutta koskevasta tuomiosta, joka on tutkittu ja annettu asumus- tai avioerovaatimuksen yhteydessä. Tässä tapauksessa B on hakenut täytäntöönpanoa tuomiolle, joka on annettu avioeron jälkeen vireille pannussa muun muassa tapaamisoikeutta koskevassa asiassa. Näin ollen pohjoismaista avioliittokonventiota ei voida soveltaa tässä asiassa.

4. Koska Ruotsin ja Suomen Bryssel IIa-asetuksen sijasta sovellettavaksi ilmoittamaa pohjoismaista avioliittokonventiota ei asiassa voidakaan soveltaa, seuraavana vaihtoehtona on Bryssel IIa-asetuksen soveltaminen.

5. Täytäntöönpantavaksi haettu tuomio on annettu 3.3.2004. Bryssel IIa-asetuksen 72 artiklan mukaan asetus on tullut voimaan 1.8.2004 ja sitä on alettu soveltaa 1.3.2005 alkaen. Bryssel IIa-asetuksen 64 artiklan 3. kohdan siirtymäsäännöksen mukaan tuomiot, jotka on annettu ennen asetuksen soveltamisen alkamispäivää asioissa, jotka on pantu vireille niin kutsutun Bryssel II-asetuksen eli tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 1.3.2001 tapahtuneen voimaantulon jälkeen, pannaan täytäntöön Bryssel IIa-asetuksen mukaisesti, jos ne liittyvät muun muassa vanhempainvastuuseen yhteisiin lapsiin nähden avioeron yhteydessä. Asetuksen 1 artiklan 2 a kohdan mukaan vanhempainvastuun piiriin kuuluu lapsen tapaamisoikeus.

6. Kun tässä tapauksessa täytäntöönpantavaksi haettu tuomio on annettu ennen 1.3.2005 asiassa, joka on tullut vireille 1.3.2001 jälkeen ja tuomio on koskenut yhteistä lasta ja vanhempainvastuun piiriin kuuluvaa lapsen tapaamisoikeutta, tuomio voitaisiin panna täytäntöön Bryssel IIa-asetuksen mukaisesti, jos se olisi annettu avioeromenettelyn yhteydessä. Kuten edellä kohdassa 3 on todettu, nyt kysymyksessä oleva tuomio on annettu avioeron jälkeen vireille pannussa eri oikeudenkäynnissä. Näin ollen kun tuomiota ei ole annettu avioero-oikeudenkäynnin yhteydessä, Bryssel IIa-asetusta ei voida soveltaa tässä asiassa.

7. Ruotsin tuomioistuimen tuomio voidaan kuitenkin panna täytäntöön Suomessa niin sanotun pohjoismaisen tuomiolain eli yksityisoikeudellista vaatimusta koskevien tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta 21.7.1977 annetun lain mukaisesti. Lain 8 §:n mukaan muun muassa Ruotsin tuomioistuimen antama lapsen tapaamisoikeutta koskeva ratkaisu on pyydettäessä pantava täytäntöön Suomessa, jos ratkaisu voi olla täytäntöönpanon perusteena Ruotsissa. Kysymyksessä oleva Södra Roslags tingsrättin antama osatuomio on epäilyksettä Ruotsissa täytäntöönpantavissa. Lain 12 §:n mukaan laissa tarkoitettu täytäntöönpano tapahtuu niin kuin Suomen tuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta on säädetty.

8. Näillä perusteilla asiaan sovelletaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annettua lakia.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 13 § ja sen soveltaminen tähän asiaan

9. B:n valituksen johdosta asiassa on kysymys siitä, onko asiassa voitu muuttaa täytäntöönpanon kohteena olevaa tuomiota käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevällä tavalla.

10. Tuomioiden täytäntöönpanossa on pääsääntönä, että täytäntöönpanoviranomainen ei voi muuttaa täytäntöönpantavaa ratkaisua vaan se pannaan täytäntöön sellaisenaan. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 13 §:n mukaan tuomioistuin voi kuitenkin pyynnöstä käsittelyn ajaksi tai muutoin väliaikaisesti taikka vähäisessä määrin pysyvästi muuttaa tai täsmentää tapaamisoikeutta koskevia ehtoja, jos se edistää tapaamisoikeuden toteutumista ja on lapsen edun mukaista. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan muutoksen kohteena voivat olla esimerkiksi lapsen noutamista tai palauttamista koskevat yksityiskohtaiset menettelytapamääräykset ja muuttamisen syynä voi olla muun muassa vanhemman muuttunut työaika tai asuinpaikka, jonka vuoksi tapaamiskäytäntö on osoittanut selvästi toimimattomaksi (HE 96/1995 vp s. 38).

11. Tässä tapauksessa käräjäoikeuden tekemä muutos on koskenut lapsen noutamista ja palauttamista koskevaa yksityiskohtaista ehtoa, jonka muuttamista koskeva vaatimus on tullut ajankohtaiseksi A:n oloissa tapahtuneiden muutoksien takia. Näin ollen muutos on ollut sinänsä sellainen, jota lainkohdassa tarkoitetaan. Kun sen tarkoituksena on ollut helpottaa A:n velvoitteina olevia ehtoja hänen olosuhteissaan tapahtuneiden muutoksien takia, muutos on omiaan edistämään tapaamisen toteuttamista ja sen vuoksi se on myös lapsen edun mukainen.

12. Kun käräjäoikeus muuttaa täytäntöönpantavaa tuomiota pysyvästi, edellytyksenä on kuitenkin vielä se, että muutoksen tulee olla vähäinen. Siihen nähden, että lapsen noutamiseen ja palauttamiseen kuuluvat matkustusehdot ovat liittyneet A:n ja lapsen Suomeen muuttamiseen, ehdot ovat olleet tapaamisjärjestelyistä sovittaessa ilmeisen olennaisia. Sen sijaan, että alkuperäisen ratkaisun mukaan lapsi tuodaan B:n luokse tämän asuinpaikalle, vaatimuksen mukaan B:n tulisi noutaa lapsi toisessa kaupungissa sijaitsevalta lentokentältä. Samalla vaatimus merkitsisi sitä, että lapsen tulisi matkustaa viikonlopputapaamisen vuoksi kahdesti yksin lentokoneella Helsingin ja Tukholman välillä. Tässä tapauksessa matkustusjärjestelyn muutoksessa ei ole kysymys vain välttämättömien käytännön järjestelyjen täsmentämisestä tai tarkistamisesta, vaan sellaisesta laajemmasta tapaamisoikeuden muuttamisesta, joka on arvioitava lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 12 §:n nojalla. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden tekemä muutos ei ole lainkohdassa tarkoitetulla tavalla vähäinen. Näin ollen edellytyksiä kyseisen muutoksen tekemiselle ei ole ollut.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan seuraavasti. Päätöksestä poistetaan Södra Roslags tingsrättin 3.3.2004 antamaan osatuomioon tehty muutos "sikäli kuin C matkustaa lentokoneella Ruotsiin, A voi jättää lapsen Helsinki-Vantaan lentokentälle".

Muilta osin hovioikeuden päätös jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti (eri mieltä), Ilkka Rautio ja Marjut Jokela. Esittelijä Matti Sepponen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Rajalahti: Olen perusteluiden kohtien 1 - 10 osalta samaa mieltä kuten enemmistö. Tapaamisoikeutta koskevien ehtojen muuttamisesta lausun seuraavan.

Täytäntöönpanohakemuksen kohteena olevan ruotsalaisen tuomioistuimen tuomion mukaan tapaamis- ja luonapito-oikeuden toteuttamisen ehdoista on määrätty ensinnäkin, että A:n tuli viedä C B:lle Linköpingiin ja B:n puolestaan tuli tuoda C A:lle Helsinkiin. Sen jälkeen kun maaliskuussa 2000 syntynyt C täyttäisi viisi vuotta, B:llä oli kuitenkin oikeus jättää C Helsingin lentoa varten Tukholmaan tai, mikäli mahdollista, myös Linköpingiin.

Tuomioistuimen pöytäkirjamerkinnästä päätellen A ja B ovat huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeneen oikeudenkäynnin yhteydessä päässeet yksimielisyyteen siitä, että C:n täytettyä viisi vuotta myös A voisi jättää C:n lentoa varten Helsinkiin lentokentälle vastaavalla tavalla kuin B voisi jättää hänet kotimatkaa varten Tukholmaan tai Linköpingiin. Mainittua A:ta koskevaa lausumaa ei siis kuitenkaan sisälly tuomioon.

Muutos tapaamisoikeuden toteuttamista koskevaan ehtoon on tehty käräjäoikeudessa tilanteessa, jolloin C on ollut 6-vuotias ja A:lla on ollut runsaan vuoden ikäinen, joulukuussa 2005 syntynyt lapsi. A on perustellut muutospyyntöään sillä, että hän ei ollut aina kyennyt pienen lapsensa kanssa viemään C:tä tapaamisiin Linköpingiin, jolloin osa tapaamisista oli peruuntunut.

Lapsen viemistä ja tuomista koskeviin kuljetusjärjestelyihin tehty muutos on näissä olosuhteissa ollut omiaan edistämään lapsen ja isän välisten tapaamisten toteutumista ja ollut siten myös lapsen edun mukainen. Muutos ei ole koskenut tapaamisten laajuutta eikä muutoinkaan muuttanut tapaamisoikeuden perusratkaisuja. Kysymyksessä on mielestäni ollut sellainen vähäinen muutos tapaamisoikeuden ehtoihin, jonka tuomioistuin voi tehdä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 13 §:n perusteella myös täytäntöönpanoasian yhteydessä. Näillä perusteilla katson, että hovioikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole aihetta.